Brandon Sanderson: The Way of Kings

Isäkuukausi on hienoa aikaa kirjojen ystävälle. Kun lapsi nukkuu, on hyvä keksiä hiljaista tekemistä, ettei herätä pientä tuhisijaa. Kirjojen lukeminen noina hetkinä on silloin parempi kuin hyvä ratkaisu. Brandon Sandersonin Way of Kings aloittaa kymmenosaisen Stormlight Archive –sarjan, joten luettavaa kyllä riittää, mikäli kirjoilla on pituutta kuten 1008-sivuisella järkäleellä, eli Way of Kingssillä on. Voit rauhassa lukea arvostelun, olen tietoisesti välttänyt spoilereita.

Eeppistä fantasiaa maailmanrakentamisen hengesssä

Way of Kings on tarina ihmiskunnasta Rosharin ankarassa maailmassa. Roshar on ikivanha kivinen ja myrskyinen maailma, jota riepottelevat rajut korkeamyrskyt. Legendat ja sankarit ovat jääneet unholaan ja muinaiset viholliset ovat enää tarinoiden hirviöitä. Maailmaa hallitsevat valtakunnat, joista kukin kamppailee omien sisäisten vaikeuksiensa parissa. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin kolmen päähenkilön sekä sivullisten hahmojen näkökulmista. Päähenkilöt tulevat monenlaisista ympäristöistä ja asemista tuoden mukaan paljon kulttuurillista rikkautta sekä maailmanrakentamista. Kun juoneen heitetään mukaan ripaus salamurhaajia, yliluonnollisia voimia antavia aseita ja haarniskoita sekä erittäin omintakeista taikuutta, on kasassa erittäin mukaansatempaavaan eeppisen tarinan ainekset.

Kuten jo aiemmin mainitsin, Way of Kings on ensimmäinen osa kymmenenosaisessa sarjassa ja kirja yksinkertaisesti on järkäle (ja painava). Lukijalle tehdään heti selväksi, että outoja käsitteitä ja asioita on alkuun paljon sisäistettäväksi. Tämä on hyvä asia, sillä en koko kirjan aikana löytänyt ainuttakaan yksityiskohtaa, joka ei olisi ollut mielenkiintoinen tai jollain tapaa lukijalle tärkeä. Mikä parasta, yksityiskohtien kertominen ei missään vaiheessa mene tarinankertomisen edelle vaan tukee sitä erinomaisella tavalla. Tässä maailmassa kulttuurit ovat todella kiehtovia, rodut eivät ole lainkaan liian kliseisiä ja magia kerrankin on hoidettu erittäin persoonallisella tavalla. Maailma on selvä kokonaisuus ja tarinan kanssa se petaa petiä suurelle tarinalle tulevien kirjojen myötä.

Vaikka kirjassa onkin paljon maailmanrakentamista ja asioiden luonteen selittämistä, on mukana myös mielenkiintoisia hahmoja sekä mukaansatempaavaa toimintaa. Minun on tosin myönnettävä, että ajoittain kieltämättä janosin vauhdikkaita tapahtumia, sillä totinen toiminta tuntui odotuttavan itseään miltei loppupuolelle saakka. Kun varsinainen rytinä alkaa, alkaa se todella ja ainakin loppua kohden herätti oikein mukavalla tavalla tunteita tarinankerronnan puitteissa. Hahmojen eteen on todella nähty vaivaa, ja niihin pääsee helposti kiinni. Vaikka kirja onkin eeppistä fantasiaa, ei odotettavissa ole kliseisiä lelusankareita vaan syvempiä hahmoja ja kohtaloita.

Yleisesti minä en kovin paljon pidä liian korkealentoisesta fantasiasta, mutta tämä maailma on niin rikas ja persoonallinen, että pidän suuni kiltisti supussa eeppisen fantasian suhteen. Yhteenvetona minä pidin kirjasta paljon ja tulen varmasti lukemaan tarinan tulevatkin osat. Vaikka kehunkin kirjaa paljon, ei se ole täydellinen ja ajoittain odotin jo merkitseviä tapahtumia jotka tempaisisivat tarinaa eteenpäin. Kärsivällisyys näinä hetkinä kuitenkin palkittiin, sillä kirjan loppupuolella on luvassa herkkua ja tulevaa jään odottamaan. Minä tykkäsin. Suosittelen.

Speak again the ancient oaths;

Life before death.
Strength before weakness.
Journey before Destination.
and return to men the Shards they once bore.

The Knights Radiant must stand again.

Vanhempi kirjoitusUudempi kirjoitus