Miekkojen kalskahtelua

Kaikelle on ensimmäinen kertansa, myös miekkojen kalskahtelulle. Nyt, puolitoista tuntia historiallista miekkailua kokeneempana, olen mahdollisesti löytänyt harrastuksen, jonka pariin voisin jäädä pidemmäksikin aikaa. Jyväskylässä asuessani tiesin lajia harrastavia ihmisiä ja lehdistä olen useamman kerran lukenut harrastajista, jotka yhdistävät keski-ajan ja kuntoilun. Vain muutama päivä sitten ajatus muuttui konkreettiseksi, joten rohkaisin mieleni ja tartuin tuumasta toimeen.

Edellisestä aktiiviurheilun harrastamisesta onkin aikaa. 10 vuotta harrastusta erilaisten pallopelien perässä muuttui tylsäksi, kun hauska harrastus muuttui liian kilpailuhenkiseksi. Lopullisen päätöksen pallopelit saivat kuitenkin loukkaantumisen myötä amerikkalaisen jalkapallon parissa. Nyt, vuosien tauon jälkeen, herättelen jälleen kuntoani enkä (”yllätyksekseni”) tunne oloani yhtä ketteräksi kuin 30 kiloa sitten. Siitä kertovat väsyneet jalat sekä täysin uupunut miekkakäsi. Aivan onneton tilanne ei kuitenkaan ole, sillä pienen lapsen isällä nousee kunto kuin itsestään aivan arkisien askareiden parissa. Enkä myöskään ole täysin unohtanut liikkumista ja kuntosalia. Melkein, mutta en täysin.

Millaista se oli?

Ympärilläni oli hurjien kivikasvoisten miekkamestarien sijaan aivan tavallisia ihmisiä enkä tuntenut oloani ulkopuoliseksi. Koska harjoituksissa ovat käytössä aidot ja oikeat miekat, tärkeäksi seikaksi nousee turvallisuus. Huomattavaa oli myös vastuuvapautus jonka allekirjoitin ennen harjoituksiin ryhtymistä. Alkuverryttelyjen sekä erilaisten askelharjoitusten jälkeen alkoivat varsinaiset harjoitukset ja tartuimme miekkoihin.

Kokeneemmat jatkoivat harjoituksia erilaisien yksilö- ja pariharjoitusten parissa, mutta minä sain ensikertalaisena henkilökohtaisen ohjaajan jonka kanssa aloitimme aivan alusta. Tässä vaiheessa harjoituksia miekka tuntui vielä kevyeltä ja raavaana miehenä ajattelin jaksavani hienosti. Ensiksi lähdimme siitä kuinka miekkaa pidellään ja kävimme läpi itse miekkaa sen luonteenpiirteineen. Kun miekka alkoi pysyä kädessäni oikealla tavalla, oli asentojen ja termien ylitsevuodatuksen aika. Termejä oli eri asennoille sekä lyönneille ja puolilyönneille omansa enkä rehellisesti sanottuna juuri nyt muista niistä oikeastaan mitään: Mandritto oli oikea lyönti, Mezzo Mandritto taas puolikas oikea lyönti ja sitä rataa.

Suurin osa ajastani harjoituksissa jakaantui kahteen osaan: osa ajastani ja energiastani kului kuuntelemiseen ja valtavan tietomäärän sisäistämiseen, kun taas toinen puoli sen käytäntöön laittamiseen ja esimerkin seuraamiseen. Vaikka pidän itseäni suhteellisen taitavana kehon koordinoimisessa entisien harrastuksieni vuoksi, huomasin nopeasti, että vastassani oli laji joka tulisi vaatimaan armottoman määrän toistoja liikkeiden sulavuuden ja automaattisuuden saavuttamiseksi. Harjoitusten loppuaika oli siis täynnä lyöntejä lyöntejä lyöntejä sekä torjuntoja torjuntoja torjuntoja. Kaikki tämä käytiin luonnollisesti ensikertalaisen taitojen puitteissa, enkä rehellisyyden nimissä voi sanoa, että olen syntynyt miekkailijaksi. Loppupuolella harjoituksia käsivarteni oli hyvin uupunut. Arviolta 1kg – 1,5kg painava miekka oli muuttunut harjoitusten aikana kevyestä ”kädenjatkeesta” viheliäiseksi rautatangoksi ja ohjaaja älysikin ennen loppua antaa minulle puisen harjoitusvälineen jolla jatkaa. Ohjaajan sanavalinta oli ”Kiität minua myöhemmin” ja nyt ymmärrän miksi hän sanansa valitsi.

Viimeisen yhteisharjoituksen sekä loppuverryttelyn jälkeen ajoin autolla kotiin ja kirjoitin tämän postauksen väsyneen tyytyväisin tuntein. Luulen, että olen löytänyt sellaisen harrastuksen, jonka kanssa pystyn kilpailemaan ennen kaikkea vain itseni kanssa. Harrastuksen, jonka kanssa saan itseni huomattavasti helpommin taas liikkeelle. Nähtäväksi jää muuttuvatko ajatukset tulevien kertojen myötä. Juuri nyt kuitenkin taidan selata erilaisia verkkokauppoja, jotka tarjoilevat miekkoja juuri tähän tarkoitukseen ja suosittelen jokaiselle kokeilemaan lajia edes kerran.

  • http://neverplaypokerwithgm.blogspot.com/ Blue_Hill

    Kuulostaa siistiltä, onko kovin kallista harrastus kyseessä? Miekat saa seuralta/tms?

    Ja ohi aiheesta, missäs päin Suomea olet jenkkifutista pelannut ja kuinka kauan enne ikävää loukkaantumista? Laji on hieno mutta harrastuksen aloittaminen jäi kun rikoin nilkkani siihen kuntoon, että tuskin kestää lajia enää…

    • MkaY

      Vastaan niillä tiedoilla mitä on. Miekat ainakin näin alkuun sai seuralta. Sopivan miekan käyttöön saa (arvaan) 200€ – 500€ väliltä. Ylärajaa tuskin hinnalle edes on. Itse harrastaminen ei kuntosalia kalliimpaa ole.

      Amerikkalaista pelasin Jyväskylässä ja vuosia Jyväskylän Seudun Jaguaareissa kerkesi kertyä muutama. Koulujen välisiä juttuja siihen sitten pienenä lisänä. Koripalloa tosin meni useampi vuosi.