Mustan Noituuden Vuori #1 – Synkmetsä

Eilen illalla oli aika ottaa ensimmäinen kosketus The One Ring -roolipeliin ja uuteen kampanjaamme, joka kulkee nimellä Mustan Noituuden Vuori. Ensimmäisen pelikerran jäljiltä maku suussa on erittäin hyvä, mutta tuntemuksia ja ajatuksia pelistä löytyy lisää tämän kirjoituksen lopussa. Nyt on peliraportin aika.

Mustan Noituuden Vuori

Vuosi 2946 Keski-Maan Kolmatta Aikaa. Kevät, Pitkäjärvi.

Pelaajahahmot: Gildor, Torin, Haukansilmä. Pelikerta nojaa valmisseikkailun Don’t Leave the Path -tapahtumiin

Ystävyys ei aina katso roturajoja. Näin saattoi sanoa, mikäli tarkasteli seurueemme laiskottelua aurinkoisena helmeilevän Pitkäjärven rannalla. Yksinäisen vuoren kääpiö, Synkmetsän salohaltia sekä Metsänihminen harvoin lyöttäytyivät yhteen, mutta Torin, Gildor sekä Haukansilmä olivat tunteneet toisensa jo pidemmän aikaa ja ymmärsivät hyvin heidän erilaisuutensa tuoman voimavaran.

Leppoinen keskustelu oli edennyt lohikäärme Smaugin aiheuttamiin tuhoihin, sekä tämän maallisiin jäännöksiin Pitkäjärven uumenissa, kun heidän korviinsa kantautuivat nuoren epätoivoisen pojan avunhuudot. Joku oli pahassa pulassa.

Epätoivoisen pojan tarina oli surkeaa kuultavaa. Laaksolainen kauppias ja hänen nuori poikansa olivat lähteneet pitkälle matkalle aina Synkmetsän halki ja tätä tarkoitusta varten kauppias oli palkannut kolme karaistunutta vartijaa. Nyt vartijat olivat kuitenkin kauppiasta vastaan ja poika oli vain vaivoin päässyt pakenemaan ja hakemaan apua.

miehet olivat jo vetäneet miekkansa esille, mutta verenvuodatus ei ollut vielä ehtinyt alkaa

Gildor kumppaneineen eivät hukanneet aikaa vaan antoivat pojan johdattaa seurueen tapahtumapaikalle. Kauppias Baldor nojasi raskaasti suurta tammea vasten pidellen rystyset valkeana kiinni kuivuneesta oksasta, jonka hän oli saanut napattua aseekseen. Kauppiaan ympärillä olevat miehet olivat jo vetäneet miekkansa esille, mutta verenvuodatus ei ollut vielä ehtinyt alkaa.

Yllättyneenä oudon seurueen saapumisesta paikan päälle, kauppiasta ahdistelevat palkatut vartijat käskivät seurueen keskittyä heille kuuluviin asioihin. Gildorin jousen sekä kääpiön terävän kirveen luomien mielikuvien myötä miehet tulivat kuitenkin toisiin aatoksiin ja he lähtivät pois paikalta nuristen. (Kyseessä oli peliteknillisesti onnistunut Awe -heitto)

Kauppiaan matkakumppaniksi

Kauppias kiitti pelastajiaan vuolaasti ja esitteli itsensä sekä apua hakemaan tulleen reippaan poikansa Belgon. Baldor ja Belgo olivat olosuhteiden pakosta lähteneet jälleen tien päälle tienaamaan elantonsa, mutta epäonni oli tuonut vanhalle kauppiaalle huonot vartiomiehet.

Kuultuaan tarinan Baldorin epäonnesta, lohikäärme Smaugin aiheuttamista tuhoista, päätti saattue auttaa vanhaa kauppiasta ja tämän poikaa saattamalla heidät aina Synkmetsän toiselle puolelle – Metsämiehen Salille – saakka.

Baldorin matkasuunnitelma oli selkeä. Tarkoitus oli tavata kauppiaan haltiaystävät jotka kuljettaisivat heidät haltiakuninkaan saleihin. Salien jälkeen haltiat kuljettaisivat seurueemme vanhalle haltiapolulle, josta pitkä matka Synkmetsän halki alkaisi. Kyseessä oli vaarallinen ja voimia koetteleva reitti, mutta seurue hyväksyi sen viisaana ratkaisuna. Näkisihän Gildor sukulaistensa kauniit salit jälleen kerran.

…ja kohti Synkmetsää

Ja niin Gildor, Torin sekä Haukansilmä matkasivat kauppiaan ja tämän pojan mukana kohti Metsäjoen rantoja eikä aikaakaan kun joen usvan seasta tulivat näkyviin vihreäkaapuiset haltialautturit.

Matka Haltiakuninkaan saleihin eteni nopeasti metsän käydessä ensin tummemmaksi ja lopulta sukeltaen suurten porttiholvien läpi maanalaisiin haltiasaleihin. Vaikka kääpiöiltä yleisesti evätään pääsy saleihin, auttoi Gildorin läsnäolo sekä Torinin tunnettavuus haltioiden suvaitsevuuden kanssa. Kauaa seurueemme ei kuitenkaan rauhallisissa saleissa viihtynyt, vaan pitkä tie kutsui matkalaisia.

pysykää polulla älkääkä juoko Synkmetsän virroista

”Mitä tahansa teettekin, pysykää polulla älkääkä juoko Synkmetsän virroista”, oli seurueen saattajien viimeiset sanat, ennen kuin pieni matkakaravaani jäi yksin haltiapolulle ja edessä oli viikkojen matka Synkmetsän halki.

Vaaroja polulla

Matka eteni verkkaisesti Torinin varmojen askeleiden ohjastamana eikä Gildorin sekä Haukansilmän tietämys Synkmetsästä jäänyt hyödyntämättä. Näin suurimmilta vaaroilta vältyttiin, vaikkakin tilanteita harhautua polulta tai antautua metsän vaaroille oli läsnä. Saattueen taidot pitivät kauppiaan ja tämän pojan visusti turvassa, kunnes eräänä iltana eräällä aukiolla ongelmat alkoivat kuin yllättäen.

Muut olivat jo käyneet yöpuulle, mutta Torin vielä poltteli piippukessuaan syventyen kirjoihin joita oli matkaa varten varannut. Kääpiö sai kuitenkin laittaa kirjansa sivuun, sillä vanha kauppias ei saanut unta vaan tunnit vierähtivät mukavasti jutellen niin kauppiaan elämästä, kuin Torinin valinnasta kulkea erossa muista kaltaisistaan.

Kun vanha mies meni tyhjentämään rakkoaan keskustelun päätteeksi, vaikeudet alkoivat. Baldor oli unohtanut tärkeän säännön ja juotuaan houkuttelevasta metsäpurosta, hän oli joutunut hulluuden valtaan.

Tuntematta ympärillään olevia muukalaisia, vanha Baldor säntäsi metsään jättäen jälkeensä hämmästyneen Torinin sekä meteliin heränneet muut saattueen jäsenet. Oli toimittava nopeasti, sillä Gildor oli vain vähän aiemmin nähnyt puuston latvuksissa jäänteitä hämähäkkien seiteistä. Belgo jäi aukiolle ponien kanssa kun muut säntäsivät metsään kauppiaan perään.

Laviarin linnake

Baldorin jälkiä ei ollut vaikeaa seurata, eikä aikaakaan kun Gildorin epäilykset kävivät toteen. Kauppiaan jäljet katosivat äkisti, mutta Haukansilmän terävät silmät huomasivat raahaamisen jäljet, eivätkä puissa roikkuvat seitin riekaleet jättäneet paljoa arvaamisen varaan. Epäonninen Baldor oli joutunut hämähäkkien ansaan.

Jäljet johdattivat seurueen vanhan linnoituksen raunioihin, jonka Torin epäili olevan runoista tunnettu Laviarin linnake. Linnake oli ikivanha, ajalta jolloin esikoiset ja nuoremmat tekivät asumuksia joissa molemmat kansat asuivat yhdessä ja harmoniassa keskenään. Linnoituksen nykyiset asukkaat eivät kuitenkaan olleet esikoisia vaan Synkmetsän myrkyllisiä hämähäkkejä.

Niin löytyi myös epäonninen Baldor, rimpuilemassa seinällä roikkuvassa kotelossa. Kauppias ei kuitenkaan ollut yksin ja saattueen oli liikuttava hiljaa ja huomiota herättämättä selvitäkseen hengissä näin vaarallisessa ympäristössä.

Hämähäkkejä...

Gildorin epäonneksi, tämän yritykset vapauttaa Baldor aiheutti liian paljon ääntä ja äkkiä linnan pihamaat kuhisivat kauhistuttavia olentoja. Neuvokkaana Gildor ja Torin ryntäsivät päätä pahkaa kiinnittämään olentojen huomion, kun Haukansilmä keskittyi vapauttamaan kauhuissaan olevan kauppiaan hämähäkinseitin kahleista.

Kun Baldor oli vapaa, oli aika lähteä. Hurjasta kamppailusta Laviarin linnoituksen pihalla selvittiin pienillä ruhjeilla sekä lukuisilla puhkotuilla hämähäkkien ruumiilla. Vasta saattueen päästessä aukiolle, missä Belgo uskollisesti odotti, hämähäkit eivät uskaltautuneet enää seurata sankareitamme.

Oli tullut aika levätä (ja jatkaa pelikertaa seuraavalla kerralla).

—————————————-

Onhan se sanottava, että kerrankin on käsissä systeemi missä on sääntöjen puolesta seikkailun tuntua. Hyökkäykset ja haavaheitot toimivat erinomaisesti, ja on ilo nähdä pelimekaniikan tukevan asioita, mitä roolipeleissä ei yleisesti tueta. Hope-pisteet, matkustamisen tuoma vaikeus sekä Varjon läsnäolo toi paljon esille myös, ainakin minulle, Sormusten Herran tuntua.

Uuden pelisysteemin tuomasta hapuilusta huolimatta, ensimmäinen pelikerta iski ainakin allekirjoittaneeseen kovasti ja odotan tulevia pelikertoja innolla.

  • http://monttublogi.blogspot.com Jasca

    Allekirjoitan edelleen saman, mistä oli ennen peliä puhetta. Tältä sen dnd:kin pitäisi tuntua. Todella hyvä sääntöpaketti.