Patrick Rothfuss: Tuulen Nimi

Kirjojen lukeminen jatkuu kun peleihin käytetty aika loistaa poissaolollaan. Toivottavasti Noppakourasta ei kuitenkaan ajan myötä tule pelkkä kirja-arvosteluiden kaatopaikka. Olen viime aikoina lukenut muutaman erinomaisen teoksen, mutta näistä arvosteltavaksi en kaikkia ole ottanut niiden jatkuvan luonteen vuoksi.

Sen sijaan uusin lukututtavuuteni: Patrick Rothfussin Tuulen Nimi oli erittäin virkistävää luettavaa ja suorastaan pakko arvostella. Tuulen Nimi on Kuninkaansurmaajan kronikan ensimmäinen osa. Kirja jatkaa Kirjavan aikuiselle lukijakunnalle suunnattujen mainioiden lukufantasioiden linjausta.

Nimeni on Kvothe. Olette saattaneet kuulla minusta.

Tuulen Nimi on johdanto: Kertomus syntyvästä sankarista joka tahtoo oppia Tuulen Nimen.

Tuulen Nimi koostuu Kvothen, kiistellyn legendan, bardin, sekä velhon elämäntarinasta jonka hän jakaa majatalonsa pöydässä. Kirjassa tuntemattomuuteen piiloutunut sankari valottaa elämänsä alkutaivalta ja millaista hänen elämänsä oli kiertävänä esiintyjänä, katujen kerjäläisenä sekä oppilaana yliopistossa.

Tarinasta enempää paljastamatta, Tuulen Nimi nojautuu vahvasti päähenkilöönsä, joka on hyvin mielenkiintoinen sekoitus innokasta nuorukaista, lahjakasta muusikkoa sekä syntyvää sankaria. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin juuri Kvothen näkökulmasta. Se on tarina, jonka hän itse kertoo välttääkseen harhaluulot, joita niin monella hänestä on.

Todellista kertomakirjallisuutta

Rothfussin luoma maailma on keskiaikainen maailma fantasiaelementeillä väritettynä, joka ilmenee kirjan hyvin rikkaassa kuvailussa sekä ajoittain jopa filosofisissa näkökulmissa. Kaikelle on oma paikkansa, niin myös magialle jossa vivahtaa yhtäläisyyksiä Ursula Le Guinnin Maameren tarinoihin.

Harvoin olen saanut lukea näin hyviä kuvauksia musiikista, hiljaisuudesta ja tuulesta.

Ehkä eniten huomiota herättävä piirre Tuulen Nimessä on juuri kuvailun rikkaus ja eritoten musiikki. Minulle on erittäin harvoin käynyt niin, että lukiessani minä todella kuulin laulut; niin monimuotoiset kauniit balladit kuin joka kolkassa tunnetun juottolaulun ”Tunari Tinurin”.

Mieleeni painui hyvin myös kirjailijan tapa kuvata tunteita sekä tuntemuksia. Harvoin olen saanut lukea näin hyviä kuvauksia musiikista, hiljaisuudesta ja tuulesta.

Huokauksin odottamaan seuraavaa

Voin lämpimästi suositella Tuulen nimeä jos haluat lukea kauniisti kirjoitettua fantasiaa, jossa pääpaino ei ole mörköjen suolistamisessa. Tämän kirjan kanssa on helppoa käpertyä omaan laiskanlinnaan ja yksinkertaisesti kadota kirjan uumeniin hetkeksi. Hetkeksi, koska ainakin omalla kohdallani suomennoksen 649 sivua eivät kauaa ehtineet käsissäni vanhentua.

Toivon hartaasti, että kronikoiden seuraava osa käännettäisiin pian myös suomeksi. Kronikan seuraavan osan The Wise Man’s Fearin suomennosta voidaan joutua odottamaan tovi, sillä vaikka kirja on julkaistu menneenä vuonna Yhdysvalloissa, ei se ainakaan minun tietojeni mukaan ole pienellä kustantajalla seuraavana käännösjonossa.