Roolipelejä ja hauskanpitoa – Tikarijoki #2

Lyhyeen pelikertaan mahtui paljon roolipelaamista ja hyvän hahmotaustan tuomia iloja. Aloitimme Monttu-blogin Jaakon kanssa 5. laitoksen Dungeons and Dragons kampanjan ja tämä teksti kuvailee toisen pelikerran tapahtumia. Edellisen lokitekstin löydät täältä ja Monttublogista voit käydä lukemassa varsin kattavan pelaajan näkökulman tarinan tapahtumiin. Jaakko käsittelee blogissaan hienosti myös pelikerran tarinan yksityiskohtia.

——————————————————

Kajun, Ringilin isän hyvä ystävä, ei voinut uskoa silmiään nähdessään pelastajansa kasvot. Nuori haltiasoturi oli raivannut tiensä läpi hiisiluolan pelastaakseen ystävänsä. Kaksikon epäonneksi heidän toimeksiantajansa veli Gundar oli kuitenkin viety toisaalle hiisijoukon toimesta. Kajun osasi kertoa, että oli kuullut hiisien puhuneen, että kääpiö tulisi toimittaa kaikkine tavaroineen klaanin päällikön eteen. Yleensä typerien hiisien keskuudessa oli vallinnut järjestys jota oli johdettu pelolla.

Ringil kertoi Kajunille onnettoman tarinansa, miten isänsä oli surmattu ja muu perhe oli kadonnut jälkiä jättämättä. Nuori haltia oli suunnistanut ensimmäisen henkilön luo jonka hän uskoi kykenevän auttamaan. Niin kaksikko, haavoittuneena hiisien luolassa, kirosi yhdessä huonoa onneaan. Tulisi aika milloin Ringil saisi selville perheensä kohtalon.

Luolastossa majaili kuitenkin vielä suuri otsolainen, joka kaksikon tuli vielä kohdata varmistaakseen, että löytäisivät Gundar kääpiön sijainnin. Tästä koettelemuksesta kaksi haltiasoturia vei nopeasti pidemmän korren. Otsolainen hiisiapureineen jäi Ringilin taitavan nuolisateen jalkoihin ja hurjistunut Kajun viimeisteli sen vähän työn, mitä nuoren soturihaltian jousen laulamisesta oli jäänyt jäljelle.

Hirviö ei kuitenkaan kuoleman uhkasta huolimatta paljastanut paljoa tietoa kaksikolle. Gundar oli viety lähellä sijaitsevan ihmiskylän–Kajun tunnisti sen Tharadon-nimiseksi paikaksi–pohjoispuolelle piilotettuun luolaan. Otsolaisen kerrottua tämän minä päästin sen menemään Kajunin vastusteluista huolimatta.

 

Menneen valtakunnan voimavara

Gundarin pelastamisessa oli kyse paljon muustakin kuin yksinkertaisesta toimeksiannosta. Kääpiöveljekset Gundar ja Thaddar, olivat löytäneet sisäänpääsyn Tuulenkaiun luolaan. Kyseisessä luolastossa sijaitsi tarinan mukaan Lumouksien takomo joka oli yksi tekijä Tramelin sekä Lumihuippujen kääpiöiden kulta-ajan nousuun yli 500-vuotta sitten. Kyseessä oli paikka, joka sitoi maan lumoukset jalometalleihin eikä koskaan Thranilissa ole taottu niin upeita esineitä, kun noihin aikoihin. Mutta mikään ei kestä ajan tiimalasin kääntymistä ja ahneus eli takomon omistajien sydämissä. Lopulta käynnistyi onnettomien tapahtumien sarja ja Tuulenkaiun luolan sijaintitieto katosi historiankirjoista. Löytyessään paikka läsnäolo yksin muuttaisi jälleen alueen voimasuhteita. 

Kajun tiesi kuitenkin kylän ja seudun mihin Gundar ja hän olivat olleet matkalla vain muutama päivä ennen hiisien hyökkäystä heidän kimppuunsa. Tharadonin suuri kylä, joka oli rakennettu muinaisten raunioiden päälle. Sieltä he saisivat johtolankoja mistä löytäisivät Gundarin ja koska Ringilin kotikylä ei sijainnut kovin kaukana, ehkä kaksikko löytäisi jotakin tai jonkun joka auttaisi nuorta haltiasoturiakin. Niin kaksikko jatkoi matkaansa Tharadoniin.

Tharadonin kylän väki otti muukalaiset hyvin vastaan ja ei kauaakaan kun ihmisten kanssa aina niin hyvin toimeentullut Ringil oli vaihtanut kuulumiset monien paikallisten kanssa ja saanut selville mistä he voisivat suunnistaa matkassaan eteenpäin.

Löydettyään sopivan majatalon Noidasta ja Onnenonkijasta, kaksikko sai todistaa kuinka majatalon isäntä Elmer joutui nöyristelemään paikalla olevien punatakkisten kovanaamojen edessä. Majatalon isäntää vaivasi selvästi myös jokin muu, vaikka tämä yrittikin parhaansa mukaan sen itselleen piilottaa. Johtuiko se sitten Ringilin sympaattisuudesta tai luonnollisesta tavasta tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, paljasti Elmer lopulta ahdinkonsa syyn: Punatakit olivat vaatineet Elmerin kauniin vaimon palveluksia toisaalla, vastoin heidän tahtoaan. Ringil joka oli kohdannut samankaltaisen kohtalon, päätti ettei moista voi hyväksyä.

Jatkuu seuraavalla sivulla….

  • Jaakko Alamikkula

    Pelikerrassa oli parasta, kuinka jo pohjustettiin tulevaa hahmonkehitystä ja Ringilin tausta tuli mukaan peliin. PJ veti kyllä hyvän seikkailun, enkä muista pitkään aikaan olleeni näin täpinöissäni jostain pelistä. 5-edikan ehkä parhaimpiin uudistuksiin kuuluvat Backgroundit on kyllä kovaa kamaa. Ei järkyttäviä mekaanisia bonuksia, vaan tuollaisia tarinaan lisäsisältöä antavia elementtejä.